Tuokko Sivuston tarkoitus on herättää keskustelua kansallisista ja henkisistä arvoista snellmanilaisessa hengessä.

Tuokko Soraiselle ja Alsiolle: Abortti ja eutanasia

Eräs asioihin vaikuttava tekijä eikä kaikkein vähäisin on lääkärin etiikka. Hippokrateen valan ei tietenkään tarvitse velvoittaa nykyisiä lääkäreitä tai päätöksentekijöitä, mutta todettakoon kuitenkin, että eutanasia ja abortti ovat selkeästi ristiidassa perinteisen lääkärin etiikan kanssa. Lääkärin tehtävänä on suojella elämää viimeiseen asti, missä tämä velvollisuus loppuu, on jokaisen lääkärin omantunnon kysymys. Yhteiskunta ei voi kuitenkaan lähteä velvoittamaan lääkäreitä toimimaan Hippokrateen valan tai omantunnon vastaisesti. On eri asia, millä perustein yksilö ratkaisunsa tekee kuin se, mikä otetaan yhteisölliseksi normiksi. 

Helposti luullaan, että voidaan yksilön oikeuksien nimessä ottaa jokin näkemys yhteisölliseksi normiksi ja kaikilla olisi sitten mahdollisimman hyvin. Mutta näinhän ei ole. Jokainen valittu yhteisöllinen arvo, joka muovataan normiksi, laiksi, kaikkia koskevaksi tuo mukanaan myös lieveilmiönsä, mitalin kääntöpuolen. 

Jos palaamme eutanasiaan, vaikka sen toteutus järjestettäisiin kuinka valvotusti tahansa, siinä aina tulee olemaan omat väärinkäytöksensä. Sotien aikana ja pula-aikoina esimerkiksi psykiatrisesti sairaita on tapettu nälkään, ja se, mitä tiedämme on vain jäävuoren huippu. Kuinka usein kuolemansairaan omaiset ovatkaan jouduttaneet rasitukseksi käyneen läheisen kuolemaa, joskus jopa perinnön aikaistamiseksi. Jopa omana aikanamme on tapauksia, joissa iäkkäät köyhät on jätettu elvyttämättä, koska ennuste ei ole ollut hyvä normaaliksi paluusta, ja samassa tilanteessa oleva rikas on elvytetty ja mahdollisesti sen jälkee vuosikausia pidettä kaikin mahdollisin poppaskontein hengissä; joskus omaisten toivomuksesta, kun huippueläke juoksee koko ajan kun letkuissa ja hengityskoneissa. 

Elämän keinotekoinen pitkittäminen on tietenkin hieman eri asia kuin aktiivinen eutanasia, jonka kärsivä haluaa tehdä "omasta tahdosta". Mikä sitten kulloinkin on oma tahto? Jos parantumattomasti sairas näkee omaisten taakan, ehkä hän heidän oloaan helpottaakseen jo lähtisi pois! Omaisilla on myös mahdollisuus manipuloida heikoilla olevaa lähimmäistään.

Joka tapauksessa, jos lääkäreille annettaisiin lupa aktiiviseen eutanasiaan, mistä tietäisimme, kuka viime kädessä päätöksen teki? Lääkäri? Potilas itse? Omainen? Yhteiskunta? Kuka enää uskaltaisi luottaa lääkäreihin? Hippokrateen valan nimessä lääkärin tehtävänä on ylläpitää elämää. Pitäisikö meidän sitten luoda uuspyöveleiden ammattikunta aktiivista eutanasiaa hoitamaan? Ehkä niin... parempi niin. Rooleja ei kannata sekoittaa. 

Abortti kysymys on hieman hankalampi. Lähtökohtani on kuitenkin sama kuin eutanasiaan. Yhteiskunnan ei pitäisi aktiivisesti ainakaan tukea tätä vaihtoehtoa. Vaikka elämän pyhyys on fraasi ja uskonasia, ei sitä pitäisi jättää kenenkään ulkopuolisen ihmisen päätettäväksi. Nykyisin on kehitetty aborttipillerit ja niitä voitaisiin tarjota niille aborttiahaluaville, jotka ovat joutuneen väkisinmakaamisen uhreiksi ja he itse kantavat tunnollaan elämän keskeyttämisen seuraukset. Näitä asioita liian usein ajatellaan liian yksilökeskeisesti. Jokainen on elämänsä lahjaksi saanut ja jos mahdollista, se eteenpäin lahjaksi antakoon!

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

1Suosittele

Yksi käyttäjä suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelija

NäytäPiilota kommentit (39 kommenttia)

Käyttäjän arialsio kuva
Ari Alsio

Thanks, oma tarkoitukseni oli avat keskustelua ja nyt se näyttää sitä olevan.

Tiedän lukuisia keinoja joita nykyisin käytetään passiivisesti, jotta "potilas" kuolisi, keuhkokuumeeseen tai mainitsemaasi nälkään eli mihin vaan muuhun kuin suoraan tappoon.

Käyttäjän Tuokko kuva
Jarmo J Tuokko

Ari, olemme samaa mieltä keskustelun tärkeydestä. Monia epäkohtia emme osaa ennakoida ennen kuin ne lyövät meitä "päin pläsiä", siksi asioita on hyvä tarkastella eri näkökulmista. Omiin mielipiteisiin nähden minulla on aina takaraivolla varaus: Voimassa toistaiseksi. Kirjoittaessa ei voi kuitenkaan joka asiaa jossitella. On esitetty myös hyviä argumentteja eutanasian puolesta. Harva eutanasian vastustaja kuitenkaan haluaa "kiduttaa" vanhuksia antamalla heidän kärsiä. Useimmat luulisin hyväksyvät kivun lievityksen. Kerrotaan joidenkin ihmisten kieltäytyvän kipulääkkeistä - mieluummin kärsivät kuin hyväksyvät lääkityksen. Kun tuskat ovat kovat, silloin poispääsy on ainakin helpotus. Maailmassa on monta tarinaa.

Pekka Roponen

Kautta historian lääkärit ovat tehneet abortteja ja harjoittneet eutanasiaa, esimerkkinä vaikka Pasteur. Henkilökohtaisesti en pidä sikiötä ihmisenä, koska sikiöllä ei voi olla tietoisuutta. Ja vaikka sikiötä pitäisikin ihmisenä, on äidin elämää pidettävä sikiön elämää tärkeämpänä. Kehotan tutustumaan Peter Singerin pohdintoihin aiheesta.

Käyttäjän Tuokko kuva
Jarmo J Tuokko

Lääkärit ovat tehneet ja yhä tekevät vaikka mitä aivan kuten vapaapalokuntalaiset sytyttävät tulipaloja päästäkseen niitä sammuttamaan. Lääketeollisuuden juoksupoikina he ovat todennäköisesti tappaneet ja vammauttaneet enemmän ihmisiä kuin Aatu-vainaa.

Mitä sikiöön tulee, sillä on potentiaalista elämää enemmän jäljellä kuin äidillä, joten en ihan suoralta kädeltä voi väitettäsi hyväksyä. Sorainen tykkäsi tuoda perinteisiä nyyhkytarinoita keskusteluun. En nyt ala arvuuttelemaan, milloin hedelmöitetty munasolu täyttää ihmisyyden kriteerit. Sikiö on kuitenkin potentiaalinen ihminen. Nyyhkytarinoita on myös synnyttävistä äideistä, jotka ovat joutuneet valitsemaan omaan henkensä ja syntymättömän elämän välillä. Jotkut valitsevat oman elämän, toiset syntymättömän elämän. Erityisesti ongelma korostuu, jos on viimeinen mahdollisuus saada lapsi. Moni on silloin katsonut lapsen elämän tärkeämmäksi ja päättänyt sen sijaan uhrata itsensä, sillä muutoin elämän jatkuvuus päättyy omaan kuolemaan, kun taas lapsella on mahdollisyys edelleen jatkaa elämän ylläpitoa osaltaan. Äidit ja vanhemmat usein kokevat elämän jatkuvan lapsissaan.

Singerin heitän suosiolla roskapönttöön. Jos opponenttia kaipaan, korkeatasoisimpina pidän Matti Höyryä, Heta Gyllingiä ja Timo Airaksista, jotka media eräässä vaiheessa nosti abortin ja eutanasian suhteen suurimmiksi "asiantuntijoiksi", vaikka heidän näkemyksiään en ole valmis jakamaan.

Jorma Laine

Henkilökohtaisesti näen, että Eutanasia voisi olla hyvinkin mahdollinen, tietyin edellytyksin.

Ensimmäisenä pitäisi tietenkin olla jostain saatavissa selville tulevan vainajan oma tahto todisteellisesti. Tälläinen voisi olla, jos potilas eio kykene kommunikoimaan, vaikkapa hoitotestamentti tai jokin muu tallenne tahdosta. Viimekädessä asiaa voisi tiedustella läheisiltä, mutta tähän on suhtauduttava varauksella asian tunnepitoisuuden vuoksi.

Toinen seikka on Diagnoosi. Diagnoosin tulee olla useamman eri lääkärin itsenäisesti tekemä ja samansisältöinen, sekä potilaan kannalta sellainen "mitään toivoa ei enää ole" tyyppinen. Käytännössä siis 2-4 lääkäriä toteavat toisistaan riippumatta terminaalivaiheen asteen ja sen, ettei enää ole muuta tehtävissä kuin kivunlievitys ja elintoimintojen ylläpito. Myös odotettavissa oleva elinaika olisi hyvä kirjata jokaiselta lääkäriltä erikseen.

Tämän jälkeen sairaalan sisäinen "eettinen lautakunta" voisi tehdä päätöksen voidaanko eutanasia suorittaa. Jos voidaan, lääkärin, joka sen suorittaa, on oltava vapaaehtoinen, mahdollisesti erillisen koulutuksen asiaan saanut henkilö.

Jotenkin näin se voisi mennä, jos laki sen joskus sallii.

Lääkärin etiikkaan ei kuulu tappaminen, mutta potilaan arvokkuus kylläkin. Myös oikeus arvokkaaseen kuolemaan, niin tarvittaessa. Ja vaikkapa useimmille terminaalivaiheen syöpäpotilaalle se teko olisi suurin lahja, minkä kukaan voi antaa. Koska ne kivut on jotain jota terveen järki ei pysty tajuamaan.

Ystäväni kiskoi loppuaikoinaan Morfiinia ja paria muuta kipulääkettä päällekkäin, eikä kuulemma silti auttanut kunnolla. Vastaavalla satsilla olisi saanut pienen kylän sekaisin...

Pekka Roponen

Ulkomuistista: Louis Pasteurin hoitoon tuli noin kymmenen venäläistä, joita vesikauhuinen susi oli purrut. Rokotukset aloitettiin, mutta ehkä puolelle kehittyi vesikauhu.

Hirvittävä ahdistus, nielemisvaikeus,kouristukset, sekavuus, houretila, sänkyihinsä sidottuina nuo onnettomat odottivat varmaa kuolemaa (tänä päivänä tilanne on edelleen sama, jos vesikauhu pääsee puhkeamaan, lapsia on pelastunut).

Louis Pasteur sulkautui kuolevien luo yöksi assistenttinsa kanssa. Aamulla heidän kärsimyksensä olivat ohi.

Käyttäjän Tuokko kuva
Jarmo J Tuokko

Kuolema on käynyt kovin steriiliksi muutenkin. En enää yhtään lisäisi lääkärien ja byrokraattien valtaa asiassa. Omaiset ovat muutenkin pitkälti lääkärien johdateltavissa. Jos lääkäri toteaa, että nyt se menee eikä meinaa, vaikea omaisen on väittää vastaan. Sodan ajalta olen kuullut tarinoita, joissa haavoittuneiden jalat ja kädet amputoitiin vaikka ne olisi voitu pelastaa. Yksinkertaisesti oli liian kiire ja tehokkain hoitotoimenpide oli jäsenen poisto. Sama ilmiö on nykyisessä hammashoidossa: köyhiltä hampaat revitään ja ikenet vain jätetään kun taas rikkaille tarjotaan kalliita ratkaisuja tekemällä kaikki mitä tehtävissä on.

Lääkärit voivat myös erehtyä diagnoosissa, erityisesti valelääkärit, joista emme koskaan täysin tule pääsemään eroon.

Erityisesti vierastan kuoleman tekemistä steriiliksi tapahtumaksi, jossa näkymätön käsi käy antamassa viimeisen pillerin. Että ihmisen kuolemasta tehtäisiin samankaltaista kuin eläinten: nopea kaasutus ja sitten nirri veks. Tehokkuutta "inhimillisyyden" nimissä. Oli ihmiselle ja eläimelle rehdimpi vaihtoehto entisaikaan kun kasvattaja itse otti vastuun eläimensä kuolemasta teurastamalla ja syömällä itse.

Eutanasia voi kohtua myös nuoreen ja lapseen. Ei kaikki parantumattomasti sairaat ole vanhuksia. Silloin tulee elimensiirrot mukaan kuvioihin. Varmaan kaikki ovat kuulleet iljettäviä tarinoita Meksikosta. Kuka tietää, koska elinvarkaudet ovat arkipäivää Suomessakin. Vai ovatko ne jo?

Jorma Laine

Jarmo Tuokko:

"Sodan ajalta olen kuullut tarinoita, joissa haavoittuneiden jalat ja kädet amputoitiin vaikka ne olisi voitu pelastaa."

-On totta, että erikoistilanteissa, Sodissa, luonnokatasrofeissa yms tapahtuu virheitä. Se on luonnollista tilanne huomioiden ja vaikka niin ei tietenkään saisi käydä, lääkärikin on vain ihminen. Tuskin kukaan lääkäri on tahallaan moisia komentanut tekemään.

"Lääkärit voivat myös erehtyä diagnoosissa, erityisesti valelääkärit, joista emme koskaan täysin tule pääsemään eroon."

-Tämän vuoksi omassa kommentissani ehdotin useamman lääkärin toisistaan riippumatonta diagnosointia. Se suurella todennäköisyydellä estäisi virheellisen (kokonais)diagnoosin syntymisen. Ja tietenkin, jos lääkärit ovat erimielisiä, lupaa ei annettaisi.

"Tehokkuutta "inhimillisyyden" nimissä. Oli ihmiselle ja eläimelle rehdimpi vaihtoehto entisaikaan kun kasvattaja itse otti vastuun eläimensä kuolemasta teurastamalla ja syömällä itse."

- Tässä en näe minkäänlaista korrelaatiota käsiteltävään asiaan. Karjapolitiikka ei käsittääkseni kuulunut ainakaan alkuperäiseen kysymykseen.
Arvokas kuolema on mielestäni perusoikeuksiin luettavissa. Kenen hyötyä ajaa se, että potilas on tuskissaan kuukausitolkulla, ennen kun luonto korjaa omansa? Ei ainakaan Potilaan, ja se on kuitenkin ainoa jonka tulisi merkitä tässä asiassa.
Meille rakas Lemmikki ei saa kärsiä. Jos siis lemmikki sairastuu tappavaan ja kivuliaaseen tautiin se lopetetaan. Mutta meille vielä rakkaampi Ihminen saa kärsiä jokaisen kivun ja kärsimyksen lonkeron jonka tauti hänelle suo. Omasta halustaan ja näkökulmastaan huolimatta. Tämähän on tilanne nykyisellään, mutta eikö se kuulostakin hieman..ööö.. sairaalta tavalta toimia? Arvokas kuolema vääjäättömissä tilanteissa on osa arvokasta potilaan hoitoa. Paljon vähemmän arvokasta on antaa kivun myllätä kunnes elimistö ei muuten enää jaksa taistella sitä vastaan. Paitsi jos potilas itse niin haluaa.

"Eutanasia voi kohtua myös nuoreen ja lapseen. Ei kaikki parantumattomasti sairaat ole vanhuksia. Silloin tulee elimensiirrot mukaan kuvioihin. Varmaan kaikki ovat kuulleet iljettäviä tarinoita Meksikosta. Kuka tietää, koska elinvarkaudet ovat arkipäivää Suomessakin. Vai ovatko ne jo?"

- Asian vastustaminen marginaalisella ilmiöllä (elinvarkaudet) ei ole relevanttia tai edes asiallista. Se määrä joka joutuu näiden "iljettävien tarinoiden" keskiöön, varkauden kohteeksi siis, on äärimmäisen pieni. Niin pieni, ettei sillä ole asian kanssa mitään tekemistä muuten kuin näennäisesti. Lisäksi näitä tarinoita yleensä liioitellaan runsaalla kädellä, niin kuin urbaanilegendoille yleesä käy. Joskin näissä tarinoissa on myös totuuden siemen.

Toinen asia sitten on se, että kuinka käyttökelpoisia kuolemansairaan elimet olisivat kaiken taudin myllerryksen ja lääkityksien jälkeen.

Ja kolmas asia on se, että jos jotain käyttökelpoista on jäljellä, niin nykyisen lain mukaan se voidaan käyttää elinsiirtoihin, ellei sitä ole erikseen kielletty (Suomessa)

Käyttäjän Tuokko kuva
Jarmo J Tuokko

Jorma Laineelle:

- On vaikea määritellä, mikä on arvokas kuolema. Kuten jo totesin, itse pidän arvottomana kylmän steriiliä kuolemaa. Siinä mielessä eläinvertaus osui kohdalleen.

- Juuri se, että ihmisestä jo lainsäädännön perusteella on tullut hyödyke, jota saa mielen määrin elinsiirroissa hyödyttää, jos henkilö ei ole tajunnut asiaa erikseen kieltää osoittaa nyky-yhteiskunnan raadollisuuden ja ahneuden. Eikös Ruotsissa jo alettu (ainakin keskusteltiin) keräämään ihmisesen tuhkaamisesta jäävä metalli talteen?

- Erityisesti minua hämmästyttää huoli arvokkaasta kuolemasta, kun samat huolehtijat eivät ole välittäneet ihmisen arvokkaasta elämästä pätkääkään.

Jorma Laine

"On vaikea määritellä, mikä on arvokas kuolema. Kuten jo totesin, itse pidän arvottomana kylmän steriiliä kuolemaa. Siinä mielessä eläinvertaus osui kohdalleen."

-Todellakin, Se on vaikea määritellä ulkopuolelta. Potilaan omaa tahtoa pitää tässä kunnioittaa, sillä vain potila itse voi oikeastaan määritellä mikä on arvokas kuolema hänen kohdallaan ja milloin. Ja jos hän näkee asian niin, että aktiivinen eutanasia on paikallaan tietyssä sairauden vaiheessa, miksi emme sitä hänelle voisi suoda?

"Juuri se, että ihmisestä jo lainsäädännön perusteella on tullut hyödyke, jota saa mielen määrin elinsiirroissa hyödyttää, jos henkilö ei ole tajunnut asiaa erikseen kieltää osoittaa nyky-yhteiskunnan raadollisuuden ja ahneuden. Eikös Ruotsissa jo alettu (ainakin keskusteltiin) keräämään ihmisesen tuhkaamisesta jäävä metalli talteen?"

-Ruotsin tilanteesta en tiedä, aika kornilta tuo kuulostaisi ainakin jos siitä on iha vakavissaan keskusteltu.
Mutta vainajan elimien hyödyntäminen lainsäädännöllisellä tasolla on perusteltu sillä, että näin saadaan elinpankkiin lisää kudostyyppejä mahdollista käyttöä varten ja siten voidaan monen muun ihmisen elämää jatkaa. Itse olen ollut tuota mieltä aina (aikuisella iälläni siis), ja kannankin mukanani elinsiirtotestamenttia. Mielestäni tämä on hyväksyttävää toimintaa nimenomaan Suomen kaltaisessa maassa, jossa elimillä ei tehdä sellaista bisnestä kuin vaikkapa USA:ssa. Se kun johtaa nimenomaan näihin elinvarkauksiinkin. Suomessa sellainen olisi hyödytöntä. Tämä tarkoittaa myös sitä, että ihminen olisi pelkkä hyödyke tässä suhteessa, on virheellinen.
Ja vielä oma hyvin subjektiivinen näkemykseni: Sitten kun minun elo lakkaa, niin mitä minä niillä sisäelimillä teen. Jos niistä on jollekin hyötyä, niin olkoon hyvät vaan.

"Erityisesti minua hämmästyttää huoli arvokkaasta kuolemasta, kun samat huolehtijat eivät ole välittäneet ihmisen arvokkaasta elämästä pätkääkään."

Tjaa.. Minä huolehdin arvokkaasta kuolemasta. Huolehdin myös arvokkaasta ja henkisesti rikkaasta elämästa parhaan kykyni mukaan siltä osin kuin siihen pystyn. Tämä koskee paitsi itseäni, myös perhettäni ja muita läheisiä ihmisiä. Valitettavasti kykyni on siinä suhteessa rajallinen, rajoittuen pääosin juurikin noihin ihmisryhmiin.
Samoin kieltäydyn "ostamasta omaatuntoa" itselleni kaikenmaailman keräysten suhteen, koska koen sellaisen epärealistiseksi tavaksi ja jossa kuluihin uppoaa suhteessa mielettömät määrät kerätystä rahasta, sen sijaan, että se menisi sinne kohteeseen suoraan.
Sen sijaan teen paljon (suhteellista näin yrittäjänä) erilaista vapaaehtoistyötä, jonka koen mielekkäämmäksi tavaksi auttaa apua tarvitsevaa. Bonuksena löysin Vaimonikin sellaiselta VE-työn parissa tehtävältä reissulta :D

Käyttäjän Tuokko kuva
Jarmo J Tuokko

"Todellakin, Se on vaikea määritellä ulkopuolelta. Potilaan omaa tahtoa pitää tässä kunnioittaa, sillä vain potila itse voi oikeastaan määritellä mikä on arvokas kuolema hänen kohdallaan ja milloin. Ja jos hän näkee asian niin, että aktiivinen eutanasia on paikallaan tietyssä sairauden vaiheessa, miksi emme sitä hänelle voisi suoda?"

- Mielelläni suon potilaalle mielensä lähdön tästä maailmasta, mutta en halua sotkea lääkäreitä tai yleensäkään yhteiskuntaa asiaan. Monissa intiaanikultuureissa vanhukset lähtivät yksinäisyyteen kuolemaan ja eskimovanhukset antoivat syödä itsensä kun he olivat käyneet rasitteeksi yhteisölleen. Tässä näen "oikeaa" eutanasiaa. Olisiko sitten suomalaiseen kulttuuriin sopiva tapa "jättää heitteille" eli potilaat, jotka eivät enää halua elää, menivät korkealle kalliolle, minne olisi asetettu automaattinen rotkoon viskaaja. No, tämä oli vain ajatusleikkiä.

"Ruotsin tilanteesta en tiedä, aika kornilta tuo kuulostaisi ainakin jos siitä on iha vakavissaan keskusteltu.
Mutta vainajan elimien hyödyntäminen lainsäädännöllisellä tasolla on perusteltu sillä, että näin saadaan elinpankkiin lisää kudostyyppejä mahdollista käyttöä varten ja siten voidaan monen muun ihmisen elämää jatkaa. Itse olen ollut tuota mieltä aina (aikuisella iälläni siis), ja kannankin mukanani elinsiirtotestamenttia. Mielestäni tämä on hyväksyttävää toimintaa nimenomaan Suomen kaltaisessa maassa, jossa elimillä ei tehdä sellaista bisnestä kuin vaikkapa USA:ssa. Se kun johtaa nimenomaan näihin elinvarkauksiinkin. Suomessa sellainen olisi hyödytöntä. Tämä tarkoittaa myös sitä, että ihminen olisi pelkkä hyödyke tässä suhteessa, on virheellinen.
Ja vielä oma hyvin subjektiivinen näkemykseni: Sitten kun minun elo lakkaa, niin mitä minä niillä sisäelimillä teen. Jos niistä on jollekin hyötyä, niin olkoon hyvät vaan."

- Elinpankista käsin ei voida eettisiä maksiimeja perustella. Eutanasian perustelujen tulisi olla myös universaaleja eikä yhteiskuntajärjestelmistä riippuvaisia. Jos nyt tilanne Suomessa on parempi kuin USA:ssa, se ei tarkoita, että näin olisi tulevaisuudessa. Subjektiiviseen näkemykseen sinulla tietenkin on oikeus ja kunnioitan päästöstäsi luovuttaa elimesi. Minulla ei todellakaan ole mitään sitä vastaan. Yleiseksi käyttäytymisohjeeksi sitä ei kuitenkaan voi laajentaa.

- Viimeisestä kohtasta olen jokseenkin samaa mieltä kanssasi.

Jorma Laine

"Mielelläni suon potilaalle mielensä lähdön tästä maailmasta, mutta en halua sotkea lääkäreitä tai yleensäkään yhteiskuntaa asiaan. Monissa intiaanikultuureissa vanhukset lähtivät yksinäisyyteen kuolemaan ja eskimovanhukset antoivat syödä itsensä kun he olivat käyneet rasitteeksi yhteisölleen. Tässä näen "oikeaa" eutanasiaa. Olisiko sitten suomalaiseen kulttuuriin sopiva tapa "jättää heitteille" eli potilaat, jotka eivät enää halua elää, menivät korkealle kalliolle, minne olisi asetettu automaattinen rotkoon viskaaja. No, tämä oli vain ajatusleikkiä."

-Totta ja se lääkäri tulisikin olla vasta viimeinen vaihtoehto jos potilaan oma sisu tai fyysinen kunto ei riitä "omaan ratkaisuun." Lähes aina tämä viimeinen vaihtoehto on se todellinen, kun ymmärrettävästi omaa elämäänsa on elänyt niin kauan kuin se on ollut siedettävällä tasolla kipujen Ja/Tai muun vaivan suhteen. Silloin monilla on mieli pois, mutta kun ei enää kykene mitään itse asialle tekemään.
Tämä yksinäisyyteen lähteminen on myös eräs vaihtoehto tarpeeksi hyväkuntoisille, mutta toisaalta onko silloin vielä liian hyvässä kunnossa tähän lopulliseen ratkaisuun.. Problematiikka on siis moninainen.

"Elinpankista käsin ei voida eettisiä maksiimeja perustella. Eutanasian perustelujen tulisi olla myös universaaleja eikä yhteiskuntajärjestelmistä riippuvaisia. Jos nyt tilanne Suomessa on parempi kuin USA:ssa, se ei tarkoita, että näin olisi tulevaisuudessa. Subjektiiviseen näkemykseen sinulla tietenkin on oikeus ja kunnioitan päästöstäsi luovuttaa elimesi. Minulla ei todellakaan ole mitään sitä vastaan. Yleiseksi käyttäytymisohjeeksi sitä ei kuitenkaan voi laajentaa."

Eettiset maksimit tulee ihmisestä itsestään, ei elinpankeista, ei lakipykälistä.
Eutanasia ei mielestäni edes tarvitsisi varsinaisia perusteluja, vakavan terminaalisen sairauden ollessa kyseessä. Ainoa huomioonotettava peruste on potilaan tahto näissä tapauksissa ja SITÄ ei saisi edes valtio epäkunnioittaa säätämällä lakeja jotka tuon estävät. Pelisäännöt valtio toki voi laatia, mutta se, että lakipykälän mukaan ihmisen pitää kitua pitkiäkin aikoja letkujen varassa ja huumetokkurassa, ei ole minun käsitykseni humaanista toiminnasta. Päin vastoin. Nämä lait lienevätkin ajalta jolloin uskonto hallitsi ihmismieltä niin, että kaikki minkä "Jumala on antanut" pitää ottaa myös vastaan... Noh, Läheltä ystäväni kuolemaa seuranneena voinen hyvällä syyllä todeta ettei nuo kivut voi olla Jumalasta, pikemmin sieltä toiselta puolen.. jos joku henkiolento on nyt pakko ottaa mukaan.
Ja Kyllä, oli lähellä etten itse olisi auttanut kamuani. Niin kovasti ja usein hän sitä minulta loppuvaiheessa lähes rukoili. En ehtinyt kuitenkaan.

Käyttäjän Tuokko kuva
Jarmo J Tuokko

Jorma Laine:"Ainoa huomioonotettava peruste on potilaan tahto näissä tapauksissa ja SITÄ ei saisi edes valtio epäkunnioittaa säätämällä lakeja jotka tuon estävät. Pelisäännöt valtio toki voi laatia, mutta se, että lakipykälän mukaan ihmisen pitää kitua pitkiäkin aikoja letkujen varassa ja huumetokkurassa, ei ole minun käsitykseni humaanista toiminnasta."

Kuten jo Kaisalle vastatessani kirjoitin, en voi potilaan tahtoa pitää sellaina auktoriteettina, että hänellä olisi oikeus vaatia aktiivista toimenpidettä elämänsä lopettamiseksi. Se tuntuu oudolta jo siksi, että yksilö on saattanut "kärsiä" yhteiskunnassa koko ikänsä eikä hänen tahtoaan ole kertaakaan kunnioitettu. Kuoleman lähetessä hänen tahtoaan kunnioitettaisiin samalla kun yhteiskunta säästää selvää rahaa. Muutoinkin useita kansalaisia kunnioitetaan elämänsä ainoan kerran hänen kuoltuaan.

Myönnän ongelman olevan monimutkainen. Pidän kuitenkin kiinni siitä, että kaikissa ihmisen luomissa järjestelmissä tapahtuu väärinkäytöksiä: turha kärsimys on kuitenkin pienempi paha kuin turhat elämän menetykset.

Eräänä esimerkkinä pidän psykiatrisesti sairaiden pakkohoitoa. Vaikka siihen vaaditaan kahden lääkärin lähete, siitä huolimatta terveitä on joutunut "hullujen huoneeseen". Lääkärit eivät hevin astu kolleegojen varpaille. On sama tarvitaanko väärään päätökseen kaksi vai sata. Osa kuitenkin vain myötäilee tehtyä päätöstä.

Ennen myös alkoholisteja, ns. päätösmiehiä, määrättiin laitoshoitoon, joskus todella kevein perustein. Paikankuntien väliset erot olivat huimat. Jossakin riitti, että oli erehtynyt julkisesti horjumaan humalassa. Sanottakoon vielä kerran: Lääkärit ovat yhtä lailla vaikutuksille ja lahjuksille altiita aivan kuin muut ammattiryhmät.

Mitä tuumaat, jos papit velvoitettaisiin antamaan "viimeinen voitelu" tappavalla voiteella?

Jorma Laine

"Kuten jo Kaisalle vastatessani kirjoitin, en voi potilaan tahtoa pitää sellaina auktoriteettina, että hänellä olisi oikeus vaatia aktiivista toimenpidettä elämänsä lopettamiseksi. Se tuntuu oudolta jo siksi, että yksilö on saattanut "kärsiä" yhteiskunnassa koko ikänsä eikä hänen tahtoaan ole kertaakaan kunnioitettu. Kuoleman lähetessä hänen tahtoaan kunnioitettaisiin samalla kun yhteiskunta säästää selvää rahaa. Muutoinkin useita kansalaisia kunnioitetaan elämänsä ainoan kerran hänen kuoltuaan."

- Ja kuitenkin Kuolevan oma tahto omasta ruumiistaan ja sen käsittelystä on niitä viimeisiä rippeitä, mitä Kuolevalla on jäljellä ihmisyydestä ja omasta määräämisvallastaan itseensä nähden. Ja sen (itsemääräämisoikeuden) kiistäminen on minusta käsittämätöntä ajattelua oli se peruste mikä tahansa. Itsemääräämisoikeuteen kuuluu myös kuoleman määritteleminen kunkin yksilön omalla kohdalla. Useimmat tekevät asialle itse jotain jos siltä tuntuu, jotkut vaan eivät enää kykene. Näiden kohdalla on toisarvoista kuka sen avun (eutanasian) antaa. Ensiarvoista on se, ettei ihminen enää kykene taudin vuoksi elämään elämää niin että se olisi arvokasta potilaalle itselleen, vaan täynnä kärsimystä. Se mitä aiemmassa elämässä on mahdollisesti ollut kärsimyksiä, on aivan eri asia ja se ei oikeastaan edes kuulu tähän asiaan; Ne kärsimykset ei ole olleet tappavia mitä ilmeisemmin.
Asiaa ei voi myöskään perustella rahalla, sillä että joku säästää tai on säästämättä. Sekin on vain tois.. ehkä kolmasarvoista asiaa tähän liittyen. Kukaan.. siis KUKAAN ei varmasti ajattele eutanasiaa säästökeinona.

"Myönnän ongelman olevan monimutkainen. Pidän kuitenkin kiinni siitä, että kaikissa ihmisen luomissa järjestelmissä tapahtuu väärinkäytöksiä: turha kärsimys on kuitenkin pienempi paha kuin turhat elämän menetykset."

- Väärinkäytöksiä varmasti sattuu aina ajoittain, onhan meillä omiakin esimerkkejä vaikkapa juuri valelääkäreistä yms. Nämä kuitenkin ovat marginaaleja jotka on kaikesta julkisuudestaan huolimatta erittäin harvinaisia. Siinä määrin harvinaisia, etten mina ainakaan jaksa niille paljoa painoarvoa antaa. Siinä toki olen samaa mieltä, että turhat hengenmenetykset ovat äärimmäisen väärin. Miten se sitten mahdollisesti korreloi eutanasiaan on toinen juttu.

Eräänä esimerkkinä pidän psykiatrisesti sairaiden pakkohoitoa. Vaikka siihen vaaditaan kahden lääkärin lähete, siitä huolimatta terveitä on joutunut "hullujen huoneeseen". Lääkärit eivät hevin astu kolleegojen varpaille. On sama tarvitaanko väärään päätökseen kaksi vai sata. Osa kuitenkin vain myötäilee tehtyä päätöstä.

-On kuitenkin lääkärillekin iso ero ns. "tuomita kuolemaan" vs. pakottaa laitoshoitoon. Ja näissä terminaalitapauksissa (oletko muuten nähnyt yhtään?) asia on varsin selkeä jopa maallikolle, saati koulutetulle ammattilaiselle. Psykiatrian puolella variaatiot on paljon laajempia ja myös erehtymisen mahdollisuudet ekspotentiaalisia terminaalipotilaaseen nähden. Tietysti, Aina kun on kyse ihmisistä, virheet on mahdollisia. Näissä tapauksissa vain äärimmäisyyksiin asti epätodennäköisiä.

"Mitä tuumaat, jos papit velvoitettaisiin antamaan "viimeinen voitelu" tappavalla voiteella?"

- Kuten sanoin, Asia pitää perustua vapaaehtoisuuteen.. määrätä siihen tuskin voi ketään. Mutta tiedän, että lääkäreidenkin keskuudessa on suuri joukko ammattilaisia jotka ovat tästä asiasta samaa mieltä kanssani. Kenties jotkut heistä alkaisivat tarvittaessa tuohonkin hommaan.

Jack Kevorkian USA:ssa oli tehnyt asian niin, että hän asetti laitteiston valmiiksi, mutta itse tapahtuman sai aikaan potilas itse. Avustettu itsemurha siis. Mutta silti hän sai tuomion.. 10-25 vuotta (armahdettin 2007 ja kuoli 2011)

Käyttäjän Tuokko kuva
Jarmo J Tuokko

"Kuten sanoin, Asia pitää perustua vapaaehtoisuuteen.. määrätä siihen tuskin voi ketään. Mutta tiedän, että lääkäreidenkin keskuudessa on suuri joukko ammattilaisia jotka ovat tästä asiasta samaa mieltä kanssani. Kenties jotkut heistä alkaisivat tarvittaessa tuohonkin hommaan.

Jack Kevorkian USA:ssa oli tehnyt asian niin, että hän asetti laitteiston valmiiksi, mutta itse tapahtuman sai aikaan potilas itse. Avustettu itsemurha siis. Mutta silti hän sai tuomion.. 10-25 vuotta (armahdettin 2007 ja kuoli 2011)"

Tarjoamalla pappeja "pyöveleiksi" halusin ehdottaa jotakin muuta ammattiryhmää kuin lääkärit "toimeenpanovallan" käyttäjäksi. Jos lääkärit diagnoosillaan antavat luvan elämän keskeyttämiseen, olisi hyvä, että toteuttajat edustaisivat toista ammattiryhmää. Olkoon se sitten pappi tai mikä tahansa, ehdoton edellytys tietenkin aina on potilaan oma tahto.

Jos eutanasia hyväksyttäisiin, Kevorkianin mallia pitäisin parhaana. Siinä potilas itse tekee päätöksen ja suorittaa teon, voitaisiin luonnehtia eräänlaiseksi tee-se-itse-aktiiviseksi-eutanasiaksi.

Jorma Laine

"Jos eutanasia hyväksyttäisiin, Kevorkianin mallia pitäisin parhaana. Siinä potilas itse tekee päätöksen ja suorittaa teon, voitaisiin luonnehtia eräänlaiseksi tee-se-itse-aktiiviseksi-eutanasiaksi."

Totta, mutta tämäkin tarvitsisi jonkinlaista lääketieteellistä tuntemusta, jotta voitaisiin olla varmoja toimenpiteen oikeasta suorittamisesta lääkeannoksia myöden.

Kuten sanottu, itse suorittaja voi olla kuka vaan tarpeellisissa määrin koulutusta saanut henkilö ja mista ammattikunnasta tahansa. Se ei ole olennaista. Kuten ei myöskään se tapa miten se tapahtuu sinänsä. Kunhan on kivuton.

Käyttäjän Tuokko kuva
Jarmo J Tuokko

Jorma Laine: "Totta, mutta tämäkin tarvitsisi jonkinlaista lääketieteellistä tuntemusta, jotta voitaisiin olla varmoja toimenpiteen oikeasta suorittamisesta lääkeannoksia myöden.

Kuten sanottu, itse suorittaja voi olla kuka vaan tarpeellisissa määrin koulutusta saanut henkilö ja mista ammattikunnasta tahansa. Se ei ole olennaista. Kuten ei myöskään se tapa miten se tapahtuu sinänsä. Kunhan on kivuton."

Lähtisin siitä, jos eutanasiaan mennään, että kyseessä olisi aina avustettu itsemurha. Potilas - jos suinkin mahdollista - itse painaa "liipasinta". Olen vakuuttunut, että ennen vanhaan pistooli tmv. saattoi "unohtua" kuolemansairaan lähelle. Tällaista mahdollisuutta eivät sairaalat tarjoa, ja ymmärrän hyvin voimattomuuden kokemuksesi kaverisi tuskien edessä.

Eutanasiaan laillistettujen lääkärien edellyttäisin olevan valtion palveluksessa, yksityisten palveluksessa oleville lääkäreille en missään tapauksessa valtaa päättää elämästä antaisi.

Pienenä kevynnyksenä vielä. Kun abortti- ja eutanasiakeskustelu ryöpsähti Soinin katolisuuden innoittamana, ja kun presidentin valtaa on karsittu, voisimmeko harkita presidentin toimiman eutanasia-asioissa ylinpänä valvojana?

Jorma Laine

"Eutanasiaan laillistettujen lääkärien edellyttäisin olevan valtion palveluksessa, yksityisten palveluksessa oleville lääkäreille en missään tapauksessa valtaa päättää elämästä antaisi.

Pienenä kevynnyksenä vielä. Kun abortti- ja eutanasiakeskustelu ryöpsähti Soinin katolisuuden innoittamana, ja kun presidentin valtaa on karsittu, voisimmeko harkita presidentin toimiman eutanasia-asioissa ylinpänä valvojana?"

- Totta, Valtio olisi ehkä se ainoa taho joka voisi tämänkaltaisen operaation suorittaa siten, ettei kysymyksiä jäisi mistään vilunkipelistä yms.

- Ehkä paikalla tulisi olla jonkinlainen "virallinen valvoja" tai muu vastaava, Sikäli kun palvelun tarjoaja olisi joku muu taho, vaikkapa yksityinen saattohoitokoti. Myös tapahtuman dokumentointi olisi tärkeää, edellä mainituista syistä.

- Presidentti voisi olla se valvoja hyvinkin ;)etenkin jos kyseessä olisi jokin katolisista ehdokkaistamme *wirn*

Summattuna:

Näkisin, että Lääkärin Etiikka nykyisenä käsitteenä on hyvä, mutta rajoittava. Etiikkaan voi kuulua myös elämän lopettaminen silloin kun se on perusteltua sekä potilaan omana toiveena ja lääketieteellsistä syistä kokonaisuutena kärsimystaakan vähentäjänä ja kun Terminaalivaiheessa ei odotettavissa ole enää muuta kuin toimentonta aikaa kipujen ja kärsimysten keskellä.
Lääkärien ei mielestäni tulisikaan enää vannoa joka tapauksessa puolustavansa elämää loppuun asti, vaan puolustavansa inhimillistä lääketiedettä joka tarkoittaa paitsi elämän puolustamista, mutta myös sen lopettamista edellämainituissa tilanteissa. (Nyanssina: Lääkärit tekevät elämänkaaren toisessa päässä vastaavia ratkaisuja kymmeniä päivittäin abortin nimellä, miten tämä periaatteellisesti eroaisi siitä?)

Avustettu itsemurha on yksi tapa, mutta kaikki ei siihen kykene joko kuntonsa tai muun syyn takia. Siksi joissain tapauksissa aktiivinen eutanasia tulisi mielestäni sallia.

Jarmo Tuokolle Kiitos mielenkiintoisesta, vaikkakin hieman synkkäsävyisestä keskustelusta.

Käyttäjän Tuokko kuva
Jarmo J Tuokko

Jorma: "Lääkärit tekevät elämänkaaren toisessa päässä vastaavia ratkaisuja kymmeniä päivittäin abortin nimellä, miten tämä periaatteellisesti eroaisi siitä?)"

Haluan, Jorma, erityisesti korostaa, vaikka asennoidun kielteisesti aktiiviseen eutanasiaan yleisenä normina, en kuitenkaan lähtisi ketään syyttämään tai tuomitsemaan kuoleman jouduttamisesta tai avustamisesta, jos on ollut lääketieteellisesti täysin varmaa että potilas on käytännössä mennyttä kalua ja vain kivut ovat jääneet jäljelle. Luulen, että tällaisissa tapauksissa on usein käännetty katse kun kärsimys on haluttu lakkauttaa.Tavan laillistaminen voisi kuitenkin johtaa väärinkäytöksiin.

En näe, että loppujen lopuksi mielipiteemme hirveästi toisistaan eroavat. Olet oikeassa, että aihe on synkkä. Siitä tulee eräs luostari Espanjassa vai oliko se Portugalissa, jossa munkin ajattelevat kuolemaa päivittäin muistuttaakseen itseään että se on meidän kaikkien edessä.

Lyhyesti vielä abortista. En voi lääkärien suulla vastata, miten he perustelevat abortin. Abortti eroaa eutanasiasta siten, että se suoritetaan väliintulevan yksilön eli äidin sisällä, jonka kanssa sikiö elää symbioottisessa suhteessa. Sitä voitaisiin sanoa symbioottisen suhteen purkamiseksi lopettamalla toisen osapuolen elämä. Mieluummin hyväksyn eutanasian kuin abortin. Abortoivalla on potentiaalista elämää jäljellä kenties monien sukupolvien ja useiden yksilöiden verran. Kun taas eutanasiassa on kysymys eletyn elämän viimeisistä viikoista tai kuukausista. Abortti vaihtoehtoa ei pidä suosia, mutta yksittäistapauksissa sen käyttö on viisasta sallia, jättää yksilön omatunnon kysymykseksi. Suomessa olisi aborttilainsäädäntöä jopa varaa kiristää.

Jorma Laine

"Lääkärit tekevät elämänkaaren toisessa päässä vastaavia ratkaisuja kymmeniä päivittäin abortin nimellä, miten tämä periaatteellisesti eroaisi siitä?)"

-Tällä kysymyksella tarkoitin lähinnä tilannetta. Lääkäri tekee aktiivisen päätöksen elämän (mahdollisuuden) lopettamisesta abortin yhteydessä, mutta Terminaalipotilaan kohdalla hän sellaista ei saisi tehdä. Mielestäni tämä kuulostaa nurinkuriselta. Mieluumminkin se pitäisi mennä toisin päin, paitsi tilanteissa joissa äidin henki on vaarassa. Jos siis valita pitäisi.

Muuten kantani aborttiin olen ilmoittanut monissakin muissa blogeissa. Tiivistettynä: Olen Aborttioikeuden kannalla lähes nykyisellään. Kuitenkin Sarja-abortoijat tulisi velvoittaa viimeistään neljännen abortin kohdalla sterilisaatioon, jos ei muuten osaa ehkäisyä käyttää. Abortin käyttäminen ehkäisykeinona on.... noh, olkoon. ymmärsit varmaan. Noin muuten näkisin, että laki abortista on oikeansuuntainen nykyisellään, koska se vaatii etenkin yli 12 vkon raskauden keskeytyksiin erittäinkin painavat syyt, eikä se muutenkaan ole ihan mikään automaatti.

"Haluan, Jorma, erityisesti korostaa, vaikka asennoidun kielteisesti aktiiviseen eutanasiaan yleisenä normina, en kuitenkaan lähtisi ketään syyttämään tai tuomitsemaan kuoleman jouduttamisesta tai avustamisesta, jos on ollut lääketieteellisesti täysin varmaa että potilas on käytännössä mennyttä kalua ja vain kivut ovat jääneet jäljelle. Luulen, että tällaisissa tapauksissa on usein käännetty katse kun kärsimys on haluttu lakkauttaa.Tavan laillistaminen voisi kuitenkin johtaa väärinkäytöksiin."

- Vaikka en näe tätä väärikäytös mahdollisuutta mitenkään isona uhkana, Huomaan ettei välillämme ole tässä kysymyksessä suurtakaan eroa. Luulen, että se suurin ero on juurikin se, että minulla on läheinen kokemus kaverista, joka kuoli haimasta alkaneeseen hyvin agresiiviseen "kokovartalo" syöpään. Tekstiesi perusteella uskon, että sinulla ei tälläistä ole. Saat korjata jos olen väärässä.
Ja tietenkin, jokainen aktiivinen eutanasia tulee harkita aina erikseen tapauksena ja hyvin tiukoin kriteerein, se ei saa olla mikään sairaalan sisäinen toimintamalli, joka on jaettu osastonlääkäreille yhdellä A4 paperilla.

Espanjassa tosiaan on tuo luostari, mutta asiahan ei ole uusi. Hinduilla Intiassa on eräs lahko joka toimii ihan samalla tavalla ja jopa "nauttii"
edesmenneen sukulaisensa osia samalla kun loppu roppa poltetaan. Tällä uskotaan olevan jotain vaikutusta johonkin kuolemaan liittyvään.. en muista tarkasti miten se meni.

Käyttäjän Tuokko kuva
Jarmo J Tuokko

Jorma:"Lääkäri tekee aktiivisen päätöksen elämän (mahdollisuuden) lopettamisesta abortin yhteydessä, mutta Terminaalipotilaan kohdalla hän sellaista ei saisi tehdä. Mielestäni tämä kuulostaa nurinkuriselta. Mieluumminkin se pitäisi mennä toisin päin, paitsi tilanteissa joissa äidin henki on vaarassa. Jos siis valita pitäisi."

Kuten jo totesin, olen huomattavasti valmiimpi hyväksymään elämän lopettamisen terminaalipotilaan kohdalla kuin abortin ollessa kyseessä. Terminaalipotilas voi ilmaista tahtonsa, sikiö ei. Selkeät eutanasiatapaukset voisi sisällyttää luotamukselliseen potilas-lääkäri -suhteeseen. Onhan mahdollista ajatella myös siten, että lääkärin velvollisuus on AUTTAA potilasta tämän pyytäessä. Silloin, jos lääkärillä ei ole pätevää syytä kieltäytyä, hänen velvollisuutensa olisi tässäkin asiassa toimia potilaan hyvinvoinnin maksimoimiseksi ja jos ainoaksi tavaksi jää toteuttaa potilaan pyyntö, siihen on suostuttava.

Raskauden keskeytys voi tapahtua myös ns. spontaanissa abortissa ja tietyin toimenpitein käsittääksen naisella on mahdollisuus saada tällainen aikaiseksi. Intiaaninaiset kiipesivät puuhun ja hyppäsivät alas niin kauan kuin epätoivottu raskaus keskeytyi. Tietenkin laillisen lääkärin käyttö on tätä tai puoskaria parempi vaihtoehto. Kukaan ei kuitenkaan olisi valmis sanktioimaan itseaiheutettua spontaania aborttia. Järki pitää pitää kädessä. Se, ettei toiminta aiheuta sanktioita, käytönnössä tarkoittaa, että se on sallittua, vaikka sitä ei pidettäisi hyväksyttävänä.

Olen pyrkinyt pitämään uskonnolliset käsitteet keskustelun ulkopuolella, koska perusteluja ei voi sitoa yliluonnollisiin auktoriteetteihin. Olen kuitenkin sitä mieltä, että kaikissa eutanasiaan ja abortteihin liittyvissä kysymyksissä lähtökohtana pitäisi olla elämän suojelu ja elämän tunnustaminen pyhäksi. Tämä myös jos keskustelisimme kuolemanrangaistuksesta.

Myönnän, ettei minulla ole aivan niin rajua kokemusta läheisen kuolemasta kuin sinulla. Jos ei nyt todeta, että oma kokemus on aina jokaiselle rajuin. Lähestyvä kuolema muuttaa ihmisen varjoksi entisestä, kipuja riittää jokaiselle omiksi tarpeiksi. Myönnän toki, että toisilla kivut ovat toisia suuremmat, varmaan haimasyöpä on yksi saatanallisimmista tavoista kuolla.

Jorma Laine

"Kuten jo totesin, olen huomattavasti valmiimpi hyväksymään elämän lopettamisen terminaalipotilaan kohdalla kuin abortin ollessa kyseessä. Terminaalipotilas voi ilmaista tahtonsa, sikiö ei. "

Edelleenkin tulkitset minua väärin. Siis:

kyse on siis siitäpäätöksestä ja sen dilemmasta minkä lääkäri tekee käytössään olevin tiedoin; Toisaalta hänellä on tieto potilaan terminaalivaiheesta, tieto siitä, mitä tulee tapahtumaan lähimpien viikojen tai päivien suhteen ja tieto potilaan omasta tahdosta... mutta hän ei voi tehdä mitään laillisesti.

Toisaalta abortin kohdalla, hänellä ei ole (välttämättä) tietoa mistään mikä uhkaisi raskauden etenemistä, hänellä ei ole tietoa Sikiön tahdosta, hänellä ei ole oikeastaan mitään perustetta suorittaa abortti, muuta kuin äidin tahto.

Eikö tämä asetelma kuulosta hieman väärinpäin menevältä? Se, että uusi, mahdollisesti menestyvä elämä saadaan poistaa käytännössä "ilman syytä", mutta toisaalta kärsivää, jo elämänsä elänyttä ihmistä ei saa päästää tuskistaan..

kaikki tämä on tietysti otettava siinä kontekstissa että jos näitä kahta verrataan rinnakkain, muusta välittämättä. Ymmärrän toki, että molemmissa on puolensa ja puolensa.

Käyttäjän Tuokko kuva
Jarmo J Tuokko

Jorma,

luulen kohtuullisesti ymmärtäväni sinua, vaikka sotken vastauksiini omia funtsailuja. Osittain "vapaamuotoisuuteni" johtuu tämän palstan ominaisuuksista. Mitä viimeisessä viestissäsi kirjoitat, olen varsin pitkälle valmis allekirjoittamaan.

Ongelmallisimpana pidän kysymystä sikiön "tahdosta" ja varmaan sen ongelmallisuus on aborttikäytännön taustalla. Sikiö ei ole vielä saavuttanut oikeudellisen subjektin asemaa ja sitä voidaan kohdella pelkän objektin asemassa. Jotenkin näin luulisin. Uskonnolliset ajattelijat puolestaan lähtevät siitä, että elämä on Jumalan luomaa ja siten elämä itsessään sisältää luovuttamattomia oikeuksia.

Käyttäjän Tuokko kuva
Jarmo J Tuokko

Jorma,

halusin vielä täsmentää. Sikiö ei kykene sanallisesti ilmaisemaan tahtoaan, mutta kaikkeen elämään sisältyy voimakas "tahto" elää, siksi voimme otaksua, ettei sikiö halua tulla abortoiduksi. Seuraavaksi meidän tulee kysyä, mitkä tekijät voivat mitätöidä tämän tahdon, mitkä syyt oikeuttavat astumaan tämän tahdon ylitse?

Ehkä tämä on kaikkein olennaisin kysymys! Mainitsemasi terminaalivaiheen potilaat ovat menettäneet elämän ylläpitoon välittömästi kuuluvan tahdon elää; silloin elämä on menettänyt oleellisen osan määritelmästään. Ongelmia on tässäkin kysymyksenasettelussa. Ensimmäisenä tulevat mieleen itsemurhat. Ihminen voi olla niin masentunut, että on menettänyt halunsa elää. Silloinhan tietenkin ympäristön velvollisuus on yrittää palauttaa "tahto" elää takaisin. Terminaalivaiheen potilaalle sitä ei käsittääkseni voida palauttaa.

Paljon tulee mieleen kysymyksiä ja niihin vaillinaisia vastauksia.

Jorma Laine

Toki paljonhan tässä on kysymyksi esitetty aihe(i)sta suuntaan jos toisenkin. Osa asiallisia, osa asian vierestä tai muuten uskonnollis-eettisesti värittyneitä. Minä pyrin käsittelemään asiaa aina raadollisen teknisesti, kuitenkin niin, että inhimillisyys on se tärkein.

Abortin kohdalla voidaan aina kysyä, että onko alkio - alkioksihan sitä kuitenkin pitää sanoa vielä ennen kuin alkiolle kehittyy hermosta ja aivot - sellainen, jolla on erillinen itsenäinen tahto ja rooli ihmisenä, ja siten ns. ihmisarvo, vai onko se vielä lähinnä solumuutos ihmisen sisällä, jolla on jonkinasteinen potentiaali tulla ihmiseksi.
Nimittäin jakautunut solumöykky on myös syöpä, ja silläkin on vahva "tahto" elää.. voiko siis näitä jollain solubiologian asteella verrata.. en tiedä.

Uskonnolliset piirithän ymmärtävät elämän alkavan hedelmöitys hetkestä, minä ja useimmat lääkärit taas käsitämme elämän alun vasta noiden mainittujen hermoston ja aivojen synnystä. Kuka sitten on oikeassa, kuka ei..ja onko tässäkään määrittelyssä oikeaa edes olemassa.
Mutta niin kauan kun abortteja tehdään, niin kauan tälläinen määritys kuitenkin pitää tehdä.

Jos siis puhutaan tahdosta, niin katson sen olevan tietoinen tahto, ei sellainen joka tulee solumuistista ja joka säätelee solun selviytymistä. Onko alkiolla tälläistä? tuskin. Sikiövaiheessa (rv 20->), kun aivot jo on, niin sellainen saattaa jollain tasolla ollakin...

Vaikeita kysymyksiä eettisesti nämä ovat, myönnän.

Käyttäjän Tuokko kuva
Jarmo J Tuokko

Jorma: "alkio - alkioksihan sitä kuitenkin pitää sanoa vielä ennen kuin alkiolle kehittyy hermosta ja aivot - sellainen, jolla on erillinen itsenäinen tahto ja rooli ihmisenä, ja siten ns. ihmisarvo, vai onko se vielä lähinnä solumuutos ihmisen sisällä, jolla on jonkinasteinen potentiaali tulla ihmiseksi.
Nimittäin jakautunut solumöykky on myös syöpä, ja silläkin on vahva "tahto" elää.. voiko siis näitä jollain solubiologian asteella verrata.. en tiedä."

Käsitteet ovat hankalia. Jos turvaudumme pelkästään lääketieteellisiin käsitteisiin, helposti "totuutemmekin" on lääketieteellinen. Yhtä hyvin voisimme ottaa käsitteet kasvitieteestä: siemen, maaperä, itäminen, kasvu, kuituminen. Heti, kun luomme tai turvaamme käsitteisiin alkio, sikiö, vastasyntynyt, vauva jne., ja määrittelemme käsitteet olemme samalla luoneet niissä piileviä "totuuksia". Hedelmöityksen hetken tärkeyttä korostaisin, sillä siinä on samalla syntynyt "ihmisen idea" kokonaisena. Sitä ennen munasoluun ja siittiöön on sisältynyt vain vajavainen puolikas tästä ideasta.

Syöpävertauksen hylkään epäonnistuneena. Vaikka syövällä on tahto elää
se kuitenkin on enintään verrattavissa ihmiselle vieraaseen villi-eläimeen, petoon, jonka kanssa ihminen joutuu olemassaolostaan kamppailemaan - siinä ei ole ihmisen ideaa vaan siinä on villieläimen idea eli joutaa listittäväksi sen enempää selittelemättä.

Jorma Laine

"Käsitteet ovat hankalia. Jos turvaudumme pelkästään lääketieteellisiin käsitteisiin, helposti "totuutemmekin" on lääketieteellinen. Yhtä hyvin voisimme ottaa käsitteet kasvitieteestä: siemen, maaperä, itäminen, kasvu, kuituminen. Heti, kun luomme tai turvaamme käsitteisiin alkio, sikiö, vastasyntynyt, vauva jne., ja määrittelemme käsitteet olemme samalla luoneet niissä piileviä "totuuksia". Hedelmöityksen hetken tärkeyttä korostaisin, sillä siinä on samalla syntynyt "ihmisen idea" kokonaisena. Sitä ennen munasoluun ja siittiöön on sisältynyt vain vajavainen puolikas tästä ideasta."

Totta on se, että käsitteelistäminen on hankalaa tehdä niin, että kaikki sen hyväksyvät. Se on kuitenkin tehtävä jollain perusteella, muutenhan emme voisi hyväksyä esimerkiksi aborttia millään perusteella tai toisaalta millä tahansa perusteella.. tai jopa perusteetta.

Pragmaattinen tapa perusteen tekemiseen on juurikin lääketiede ja sen perusteet. Se on myöskin käytännön kannalta eettisin peruste, sillä tuon määritteen alla oleva alkio ei vielä tunne mitään tai ymmärrä mitään. Sikiövaiheessa asia on toisin. Todistetusti Sikiöllä on jo jonkinlainen tunne-elämä sekä myös osin fyysinen tunto, Hermosto.

Toisaalta voimme ajatella moraalis-eettisesti, jolloin elämä tosiaankin lasketaan hedelmöityshetkestä. Moraalietiikka kuitenkin asettaa vielä suurempia kysymyksiä eteemme. Yhtenä näistä mainittakoon vaikka se, että mikä oikeus kenelläkään on abortoida esimerkiksi vammainen sikiö. Pragmaattisessa ajattelussa tälle löytyy useitakin perusteita, moraalis eettisessä ei niinkään.

Joten ota tästä nyt selvä.. Jokaisen kai on tehtävä oma kantansa itselleen selväksi, mutta tuomitsematta toisia kantojakaan. Sellainen kun johtaa USA:n kaltaisiin tilanteisiin, jossa tehdään puhtaita rikoksia (murhiakin) aborttiklinikoiden työntekijöitä kohtaan omassa "pyhässä" uskossa omasta oikeudellisuudestaan. Ja jos asioihin halutaan muutosta, ne on tehtävä poliittisella tasolla, poliittisin keinoin.
Nämä tämän kaltaiset keskustelut on rakentavia, toisin kuin tälläkin blogialustalla olevat muutamat muut keskustelut. Valitettavasti kaikki ei osaa kiihkottomasti keskutella asioista.

"Syöpävertauksen hylkään epäonnistuneena. Vaikka syövällä on tahto elää
se kuitenkin on enintään verrattavissa ihmiselle vieraaseen villi-eläimeen, petoon, jonka kanssa ihminen joutuu olemassaolostaan kamppailemaan - siinä ei ole ihmisen ideaa vaan siinä on villieläimen idea eli joutaa listittäväksi sen enempää selittelemättä."

Se vertaus oli toki kärjistetty, mutta biologiselta kannaltaan pätevä. Kun solu jakautuu, siitä voi tulla lapsi aikanaan, mutta siitä voi tulla muutakin.. tai ei välttämättä mitään. On myös joitain harvinaisia tapauksia raportoitu, joissa hedelmöittynyt munasolu on kiinnittynyt väärään paikkaan ja muuntautunut kasvaimeksi alkion sijasta.

Käyttäjän Tuokko kuva
Jarmo J Tuokko

"Toisaalta voimme ajatella moraalis-eettisesti, jolloin elämä tosiaankin lasketaan hedelmöityshetkestä. Moraalietiikka kuitenkin asettaa vielä suurempia kysymyksiä eteemme. Yhtenä näistä mainittakoon vaikka se, että mikä oikeus kenelläkään on abortoida esimerkiksi vammainen sikiö. Pragmaattisessa ajattelussa tälle löytyy useitakin perusteita, moraalis eettisessä ei niinkään."

- Oikeastaan voitaisiin väittää, että kaikki moraaliset dilemmat ovat palautettavissa yhteiskunnan ja yksilön väliseen suhteeseen. Kun kivikautinen yksilö hiippaili metsissä yksikseen, ei yhteiskunta asettanut hänen tekemisilleen tai tekemättä jättämiseen velvollisuuksia eikä oikeuksia. Jos ajattelemme vammaisen sikiön proplematiikkaa yksilön kannalta nähtynä, yhteiskunta voi joko kieltää abortin tai jopa velvoittaa siihen, ja kaikkea tältä väliltä. Seuraavaksi asetan, kysymyksen siten, että jos yhteiskunta kieltää abortin voiko se edellyttää huolenpitoa lapsesta vai siirtyykö vastuu siitä yhteiskunnalle? Näen asian niin, että perimmäinen vastuu on yhteiskunnan. Muutenkin täysikäisyysrajat ovat keinotekoisia ja yhteiskunnan asettamia. Voidaan jopa katsoa, että kantava nainen aloittaa huolenpidon siitä hetkestä, kun vammaisuus on todettu, ja yhteiskunta olisi velvollinen korvaukseen "sijaishoidosta" Itse laajentaisin abortin kieltämisestä seuraavan huolenpitovelvollisuuden kaikkiin lapsiin: yhteiskunnan vastuu lasten hyvinvoinnista alkaa heti, kun raskaus on todettu. Tätä vastuuta tulisi erityisesti katolisen kirkon ja muiden uskontokuntien olla mukana kantamassa. Yleensähän kirkot ovat kaiken lisäksi käsiojossa itseään varten. Tällä en halua sanoa, ettei yhteiskunnalla olisi kaikissa tilanteissa velvollisuuksia kasvavia jäseniään kohtaan, ainoastaan, että tämä velvollisuus korostuu sen mukaisesti, mitä tiukempi aborttilainsäädäntö vallitsee.

Käyttäjän Tuokko kuva
Jarmo J Tuokko

Pasteur teki omakohtaisen ratkaisun tietyssä tilanteessa. Yleispätevyyttä en asiassa näe.

Esimerkkejä on myös "ihmeparantumisista".

Käyttäjän Kansine kuva
Kaisa Kansine

Myönnän että eutanasia toisi mukanaan ongelmiakin, mutta mielestäni se silti olisi vähemmän ongelmallinen ja yksinkertaisesti parempi vaihtoehto kuin väkinäinen hengissä riuduttaminen vastoin potilaan tahtoa.

"Pitäisikö meidän sitten luoda uuspyöveleiden ammattikunta aktiivista eutanasiaa hoitamaan?"

Ei oikeasti hullumpi idea.

Käyttäjän Tuokko kuva
Jarmo J Tuokko

Kaisa, varmaan tarkoitat aktiivista eutanasiaa ja ilmottaudut sen kannattajaksi? Nähdäkseni potilas ei voi tahtoonsa vedoten vaatia keneltäkään aktiivista toimenpidettä elämänsä lakkauttamiseksi. Sen sijaan passiiviseen eutanasiaan hänellä on täysi oikeus. Ketään ei saa pitää väkisin hengissä keinotekoisin apuvälinein.

Potilaan tahto ei ole itsestään selvyys. Vakavasti sairas potilas on heikoilla ja saattaa tuntea itsensä taakaksi, vaikka muuten sinnittelisi vielä ja tämän henkisen paineen alaisena päätyy pyytämään elämänsä lopetusta.

Käyttäjän Kansine kuva
Kaisa Kansine

"Kaisa, varmaan tarkoitat aktiivista eutanasiaa ja ilmottaudut sen kannattajaksi?"

Joo, sitäkin. Ja vaikka potilaan tahdon suhteen voi olla painostavia asianhaaroja, niin ei sitä tahtoa kuitenkaan sovi vähätellä. Sitäpaitsi päätös on niin suuri ja lopullinen, että en usko että kukaan tekisi sitä kevyin perustein, esim pelkästään ulkopuolisen painostuksen takia.
Ja eutanasia olisi tietysti vain niitä varten jotka muutenkin tekevät kuolemaa, ei kelle tahansa elämänhaluttomalle ja hieman raihnaiselle.

Käyttäjän Tuokko kuva
Jarmo J Tuokko

Kaisa Kansine: "Joo, sitäkin. Ja vaikka potilaan tahdon suhteen voi olla painostavia asianhaaroja, niin ei sitä tahtoa kuitenkaan sovi vähätellä. Sitäpaitsi päätös on niin suuri ja lopullinen, että en usko että kukaan tekisi sitä kevyin perustein, esim pelkästään ulkopuolisen painostuksen takia.
Ja eutanasia olisi tietysti vain niitä varten jotka muutenkin tekevät kuolemaa, ei kelle tahansa elämänhaluttomalle ja hieman raihnaiselle."

- Olen edelleen sitä mieltä, että aktiivinen eutanasia madaltaa kynnystä puuttua toisen elämään, siksi pidän sen hyväksymistä epätoivottana. Pidän käsitteestä 'luonnollinen kuolema'. Aktiivisten toimenpiteiden kohteeksi joutunut ei ole kuollut luonnollista kuolemaa. En sitten tiedä, olisiko joku välimuoto (ehkä sellainen on jopa käytössä) eli kärsimyksen lyhentäminen kuolemaa jouduttamalla sellaisin toimenpitein, jotka eivät aiheuta kuolemaa, mutta veisivät nopeammin rajan toiselle puolelle. Tälläisiä toimenpiteitä olisi esimerkiksi kuolevien altistaminen tarttuville taudeille. Omainen esimerkiksi avaisi terveelle ihmiselle vaarattoman taudin bakteerisäiliön potilaan vuoteen vieressä. Ehkä tämä menee liian vaikeaksi mutta vaihtoehtoisia ratkaisuja kannattaisi hakea. On myös otaksuttavissa, että kivun hoitaminen edistyy tulevaisuudessa, silloin kärsimys-argumentilta putoaa pohja pois.

Käyttäjän Kansine kuva
Kaisa Kansine

"On myös otaksuttavissa, että kivun hoitaminen edistyy tulevaisuudessa, silloin kärsimys-argumentilta putoaa pohja pois."

Eikä putoa, koska henkinen kärsimys jää jäljelle jos "elämä" on silkkaa toinen jalka haudassa täysin toimintakyvyttömänä makaamista ja lopullisen kuoleman pitkäpiimäistä odottelua.

PS: vaikuttaa että monilla on nykyään jotenkin outo ja vierastava suhtautuminen kuolemaan, niinkuin se olisi tavallaan äärimmäinen tabu. Siis kyllähän siitä puhutaan, mutta esim nuo puheesi bakteerisäiliöistä yms kuoleman edesauttamisesta kuvastavat hyvin sitä asennetta, että käytännössä kuolemaa voi kierrellä kuin kissa kuumaa puuroa, jopa välillisesti ja kierosti tuottaa kuoleman, kunhan vain ei - auta armias - periaatteessa TAPA jotakuta, koska silloin täysin olosuhteista ja ihan kaikesta riippumatta... joutuu helvettiin? Tai jotain?

Käyttäjän Tuokko kuva
Jarmo J Tuokko

Kaisa,

henkisen kärsimyksen tuominen eutanasia-keskusteluun on kyllä hätävarjelun liioittelua. Eivät kaikki kuolevat kärsi henkisesti, monet ovat iloisia "päästessään täältä pois". Joka tapauksessa henkisen kärsimyksen arvioiminen olisi äärimmäisen hankalaa.

Kuolema tulee aina yllätyksenä omaisille, vaikka kuinka olisi tiedetty ajan olevan vähissä. Silti lopullinen kuoleman hetki on aina yllätys ja sitä on vaikea hyväksyä todeksi. Jotkut kieltäytyvät uskomasta vaikka ovat omin silmin nähneet. Tässä on kärsimyksen paras puoli. Omaiset näkevät kärsivän, ennen tuntemansa ihmisen kuihtuneen olemuksen, heidän surutyönsä alkaa ja kuoleman hyväksyminen on helpompaa. Omalla kärsimyksellään kuoleva lohduttaa viimeisen kerran omaisiaan. Onko kauniimpaa tapaa kuolla?

Käyttäjän Kansine kuva
Kaisa Kansine

Ymmärsit nyt jotain väärin.

"henkisen kärsimyksen tuominen eutanasia-keskusteluun on kyllä hätävarjelun liioittelua. Eivät kaikki kuolevat kärsi henkisesti, monet ovat iloisia "päästessään täältä pois"."

Tarkoitin nimenomaan sen tuottamaa kärsimystä kun EI pääse vielä pois, vaikka haluaisi jo, ja joutuu kitumaan sängyn pohjalla pitkänkin aikaa vaikka selvästi on kuolema edessä lähitulevaisuudessa.

"Joka tapauksessa henkisen kärsimyksen arvioiminen olisi äärimmäisen hankalaa."

Ei sitä tarvitse arvioida sen enempää kuin että muutenkin lähi-aikoina kuoleva, eutanasian haluava kertoo sen olevan liian kovaa.

"Tässä on kärsimyksen paras puoli. Omaiset näkevät kärsivän, ennen tuntemansa ihmisen kuihtuneen olemuksen, heidän surutyönsä alkaa ja kuoleman hyväksyminen on helpompaa. Omalla kärsimyksellään kuoleva lohduttaa viimeisen kerran omaisiaan. Onko kauniimpaa tapaa kuolla?"

Tapauksessa jossa eutanasia tulisi kysymykseen omainen olisi varmasti jo kärsinyt aikansa.

Käyttäjän Tuokko kuva
Jarmo J Tuokko

Kaisa K.: "Tarkoitin nimenomaan sen tuottamaa kärsimystä kun EI pääse vielä pois, vaikka haluaisi jo, ja joutuu kitumaan sängyn pohjalla pitkänkin aikaa vaikka selvästi on kuolema edessä lähitulevaisuudessa."

Jokainen on kuitenkin yksilö. Minä en ainakaan voi puhua kaikkien suulla, hyvä, jos omallani. Jotkut toivovat kuolevansa äkkiä, yllättäen, asiaa murehtimatta. Joidenkin olen kuullut esittävän tällaisen toiveen. Toiset taas niin sanotusti haluavat keskustella kuoleman kanssa, saada aikaa hyväksyä se. Katolisten eräässä rukouksessa pyydetään varjelemaan äkkikuolemalta, varmaan siksi, että kuoleva ehtisi saada synninpäästön. Mutta monet haluat keskustella myös omaisten kanssa, pyytää anteeksi, jos sellaista tai vähintää sanoa jäähyväiset.

Elämä kuitenkin on väkevä ja monet tarttuvat siihen viimeiseen hengenvetoon asti. Useimmat uskonnot suhtautuvat kielteisesti elämän keinotekoiseen lyhtentämiseen. Kärsimys tässä elämässä karman lain mukaisesti tuottaa onnellisemanna elämän seuraavassa jälleensyntymässä."Jokainen tulkoon uskollaan autuaaksi."

Käyttäjän Kansine kuva
Kaisa Kansine

"Jokainen on kuitenkin yksilö. Minä en ainakaan voi puhua kaikkien suulla, hyvä, jos omallani. Jotkut toivovat kuolevansa äkkiä, yllättäen, asiaa murehtimatta. Joidenkin olen kuullut esittävän tällaisen toiveen. Toiset taas niin sanotusti haluavat keskustella kuoleman kanssa, saada aikaa hyväksyä se."

Niin, sen takia eutanasia tietenkin olisi täydellisen vapaa-ehtoinen (eihän se muuten edes oli eutanasiaa).
Itse toivoisin nimenomaan kuolevani nopeasti ja yllättäen. En ole koskaan pitänyt jäähyväisistä, saati sitten pitkittyneistä sellaisista joissa joutuisi seuraamaan omaistensa suremista...
Ehkä sekin vaikuttaa eutanasiakantaani että näkisin sen hyväksi vaihtoehdoksi itselleni jos vanhaksi ja/tai kuolemansairaaksi päädyn (voihan olla etten elä niin pitkään, mikä ei kyllä haittaisi). Jokainen on tottakai yksilö, ja siksi yksilöllisiä vaihtoehtoja pitäisi olla.

Käyttäjän Tuokko kuva
Jarmo J Tuokko

Kaisa: "Itse toivoisin nimenomaan kuolevani nopeasti ja yllättäen. En ole koskaan pitänyt jäähyväisistä, saati sitten pitkittyneistä sellaisista joissa joutuisi seuraamaan omaistensa suremista..."

- Emme useimmiten voi valita lähtötapaamme. Johtunee varmaankin persoonallisuus eroista, mutta valitsisin toisin kuin sinä. Minulla ei ole koskaan ollut vaikeuksia yhtyä rukoukseen: "Varjele meitä äkkikuolemalta." Vaikka en välttämättä viimeistä voitelua kaipaisia ja näillä näkymin sitä ei edes minulle annettaisi.

Toimituksen poiminnat